¿Qué? ¿Qué?

Koska mie oon vakaasti päättänyt, että kerran sitä nyt täällä Espanjassa näinkin pitkään ollaan, niin täällähän sitten myös opiskellaan sitä espanjan kieltä. Edellinen espanjan kurssi on käyty pari vuotta sitten, ja vaikka mokoma kestikin sen puolisen vuotta, on suurin osa asioista autuaasti uinumassa jossain aivojen pimeissä onkeloissa. 

Eilen sitten suuntasin kohti kielikoulua ja tein siellä kielikokeen, jossa testattiin miun espanjan kielen taitoja. Opettajiin kysymyksiin vastasin lähinnä, että "¿Qué? ¿Qué?" - osasin kyllä hienosti takellellen artikuloida, että olen töissä Espanjassa, jes! Kirjalliseenkin osuuteen vastasin puoliksi munkilla, joten nollatasolta aloitetaan siis. No jos se espanja alkaisi sieltä takaraivosta heräilemään pienen kertailun jälkeen. Kurssi alkaa toivottavasti ensi viikolla, haluisin päästä nyt äkkiä oppimaan! Ja kun täällä ei ole työharjoittelun jälkeen iltaisin mitään varsinaista elämää (huom. vielä), siellä sitten myös tutustuisi uusiin tyyppeihin, ehkäpä! Täällä vaan on niin paljon kaikkea niin ei pysty valitsemaan että minne menisi!

Suloinen Petit appetit-kahvila kielikoulun läheisyydessä! Ihanat tuolit ja liitutaulumenut <3

Ei oo kovin kummoinen kuva mutta se oli hyvä hetki. Kahviloissa on vaan niin kiva hengata ja pohdiskella syntyjä syviä.

Eilen siis kuljeskelin silmät pyöreänä kaupungilla ihmettelemässä Gran de Viaa (jonkinlainen pääkävelykatu ((siellä voi harrastaa vaan pääkävelyä hahahahaha joo joo hiljaa aivot)) täällä) ja vähän shoppailemassa myös. Ostin vaaleat farkut ja hiuslakkaa, joka olikin sitten muotovaahtoa. Mie käytin viimeks muotovaahtoa varmaan vuosi sitten, että saa tulla hakemaan pois jos kuka haluaa! 

Kaikissa kaupoissa tuntui kyllä olevan aika samat vaatteet, keveitä kukkakuvioisia kesäpaitoja ja näin ainakin kolmessa paikassa farkkusortsit, joissa pitsikoristukset. Että tässäpä viimeisimmät muotituulahdukset Madridista!

Siisti seinämaalaus

Eilen illalla mentiin kämppisten kanssa kattomaan Wes Andersonin supersiisti elokuva The Grand Budapest Hotel - oli joku tarjous, ja leffa makso 2,90 euroa!!! Sinne pääseminen oli kyllä aikamoista - oltiin kaikki eri puolilla Madridia, ja mie N:n kanssa lähdin kämpältä aivan liian myöhään liikkeelle ja myöhästyttiin ensimmäisestä metrosta. Kun viimein päästiin metroon, siellä oli haitarinsoittaja, joka piti silmäpeliä meidän kanssa (kattelin kyllä ite ujona seiniä) ja soitti "Oi niitä aikoja", kappas. Luultavasti se on Espanjassa joku O los mios tai mitä liekään. No, kuitenkin, meidän piti vielä kysyä parilta paikalliselta missä se leffateatteri ylipäätään on, ja juostiin tuhatta ja sataa Prinsessa-teatterille. Siellä kävi ilmi, että oltiin suunnilleen kaikki myöhässä, mutta päästiin kuitenkin paikan päälle 10 minuuttia myöhässä. Ja leffa oli ihan hullu, mutta huippu! Varsinainen silmäkarkki (eye candy :D), ja miten tuollanen määrä laatunäyttelijöitä on saatu ynnättyä samaan leffaan? Olipahan muuten ensimmäinen kerta elämässäni kun tiesin ennen elokuviin menoa vaan elokuvan nimen, enkä mitään muuta.

Patsas, joka vinkkasi miulle silmää, woah ;D En ymmärrä miten tuo kello voi olla tuossa rinnassa tuolleen...!

Joku kävelykatu ja KUKKIA PUUSSA! Primavera eli kevät on täällä kyllä.

Tänään oli miun eka työpäivä. Osasin mennä metrossa taas ihan ite ja muistin jopa reitin paikan päälle! Alkaakohan miun sisäinen GPS vihdoinkin toimimaan..? Siellä oli kahvia (ei kovin kummoinen juttu yleensä, mutta täällä kämpillä on vaan pikakahvia) ja kirjastossa Muumeja espanjaksi ja sain ensimmäisen työtehtävän, tehdä kutsun parin viikon päästä tulevaan Kirjojen yö-tapahtumaan (Noche de los libros!). Kutsuhan oli siis espanjaksi, kuin myös Illustrator, mikä teki työskentelystä aika mielenkiintoista..! Onneksi kuitenkin pikanäppäimet on samoja, mutta jotkut perusefektit oli vähän vaikeita löytää (kulmien pyöristäminen espanjaksi??). Mut kyllä se tästä lähtee vielä!

No niin Palomiehet ilman rajoja, mikä olisi tarpeeksi uskottava fontti tähän meidän paloauton kylkeen?
No Comic Sans MS tietenkin!

Tänään oli taas ongelmia oven kanssa, tai oikeastaan kun olin avaamassa alaovea, miun taakse tuli joku 8-vuotias tyttö, joka jäi siihen odottelemaan että sain sen oven auki. Ramppikuumehan siinä iski ja lopulta sen tytön piti sitten aukasta miulle se ovi. Hohhoijaa sanon minä. Eipä sitten se kotiovikaan auennut, mutta onneksi on kämppikset kotona. Ja vasta eilen illalla harjoiteltiin ja meni ihan hyvin! En uskaltanut sitten illalla lähteä kauppaankaan kun pelkäsin etten pääse takaisin sisälle... :D No jos pastasta, paprikasta ja kesäkurpitsasta ihan kelpo illallinen irtoaisi. 

Nää kaikki tän postauksen kuvat on sitten otettu miun Olympos-pokkarilla, ja alkaa pikku hiljaa turhauttaa kun pitää ottaa miljoona kuvaa yhdestä kahvista kun kaikki tärähtää, vaikka ikkunasta tulee valoa vaikka millä mitalla. Ihan kelvollisiahan noista sitten sai pienellä muokkauksella, mutta silti... Yritän kovasti uskoa sen toimivuuteen, mutta välillä tuntuu että se itekin on vaan lakannut yrittämästä (joo ostin sen tässä kuukausi takaperin, hyvä aika eläkkeelle siis). On miulla sit kyl kans järkkärikin mukana, mutta sitä en taas viiti raahata mukana kaikkialle.