Ensimmäisten päivien pöhinää

(nyt arvostusta kehiin hei - kirjotan tätä espanjalaisella näppäimistöllä, jossa pitää painaa kolmea nappia ennen kun saa ä:n tai ö:n! Paljon on uurastettu siis tämänkin postauksen eteen!)

Buenos dias! 

Kappas, se on ensimmäinen työviikko melkein jo ohi. Oon kerennyt sen kirjojen yö-kutsun lisäksi aloittaa kans yhden esitteen tekoa. Vektorien vääntöä ja värimaailman suunnitteluja, oh la la! On ollut siis kivaa, vaikkakin esimerkiksi sen kutsun kanssa aina kun teki jotain, se piti lähettää myös muille pohjoismaille ja kaikilla on tietysti oma mielipide siitä miltä lopputuloksen pitäisi näyttää. Montaa ihmistä pitäisi osata miellyttää!

Kappas, Madridissakin voi olla huono sää.

Toissapäivänä töistä lähtiessä taivas purkautui kivasti ja alkoi satamaan vettä ja rakeita. Joten karkasin kahvilaan. Pitäis varmaan opetella jotenkin nämä espanjalaiset tavat, kun en oo oikein ikinä varma että pitääkö se kahvi ensin tilata ja sit mennä odottelemaan pöytään? Ja kahvihan maksetaan sitten vasta sen jälkeen kun sen on juonut. Kiireessä ei mitään cappuchinoja täällä ryypätä, jos on kahvilassakin paljon porukkaa niin sen laskunkin saamisen kanssa voi kestää..!

It´s raining balls!

Yritin samana päivänä saada uuden puhelinliittymän, jossa jopa voisi olla netti, jotta voisin ehkä päästä WhatsAppiin ja aloittaa instagrammauksen. Ka eipä käynytkään laatuun kun ei ollut henkilötodistusta mukana. Onneksi shoppailu piristi ankeaa sielua. No piti miun oikeestikin käydä ostamassa jotain lämmikettä kun sisällä on tosiaan aika kylmä (yhtenä päivänä hengailin kahdessa villaneuleessa ja fleecepeitossa kämpillä, jee), joten ostin maailman ihanimman (pinkin) hupparin ja kukkakalsarit. Kyllä näillä pärjää! Täällä on kyl ihan liikaa kauppoja, tässähän menee ihan sekasin kun kaikki kaupat pursuaa kukkahamosia ja kaikkea kivaa.

Tänään miulla on työvuoro yliopistolla, täällä on tämmönen Suomi-toimisto jonne ihmiset voi tulla kysymään, jos heillä on jotain askarruttavia kysymyksiä esimerkiksi Suomen jääkarhupopulaatiosta tai iglujen sisälämpötilasta. Tai sitten täällä on vaan noin miljoona esitettä eri kouluista (järjestelin ne hienosti paikkakunnan mukaan, oma koulu on tietysti nyt hyvin näkyvillä) ja voin kertoilla ammattitaitoisesti mm. omasta ammattikorkeakoulustani. Kuulemma täällä ei ikinä käy ketään, eikä ihme, sillä tää on ehkä kaikkein syrjäisin paikka koko yliopiston kampuksella. Jee.

Jonkun yliopistorakennuksen ulkokoristelut.

Oon hämmästyny miten hyvin oon oppinut käyttää metroa. No on se vähän ollu kyllä pakkokin, kun tänne yliopistollekin on joku 6 km matka. Ikävä miun pyörää, sillä vois helposti polkaista vaikka minne! Madrid ei oikein kyl ole suunniteltu pyöräilyyn - siltipä oon nähny kun jotkut hullut pyöräilee tuolla autojen seassa ihan pokalla. Woah!

Villiä menoa palikkatietokoneen kanssa!

Viikonloppu on vielä vähän auki, tänään ehkä mennään salsaamaan kämppisten kanssa ja sunnuntaina haluisin ehkä käydä Retiro-puistossa hengailemassa. Täällä on myös älyttömästi tuoreita hedelmiä (eilenkin ostettiin korillinen mansikoita 2,5 eurolla! Om nom!), joten vois pyöräyttää niistä vaikka jonkun piirakan. Tie kämppisten sydämiin käy vatsan kautta, hoh hoo.

Adíos, amigos!