LO SIENTO, HABLO SÓLO UN POCO DE ESPAÑOL

(Täytekuvat viimesunnuntaiselta piknikiltä Retirossa. Nyt kyllä tässä tulee vähän semmoinen kuva että en tee täällä muuta kuin vaan lekottelen puistoissa päivät pitkät, mutta en usko että ketään kiinnostaisi "hei istun tässä koneella 8 tuntia päivässä, jee"-kuvat..!)

Hola!

Otsikon lausetta oon käyttänyt täällä kaikkein eniten - Anteeksi, puhun vain vähän espanjaa. Instituutillakin jos menen aukaisemaan ovea (täällä käy aina välillä vieraita) ja ne alkavat pulputtaa jotain espanjaksi, niin kuuntelen ensin kohteliaasti kunnes ovat sanoneet asiansa loppuun, vastaan sanomalla kyseisen lauseen, ja haen pomon paikalle. Huoh.

Kuitenkin, asiaan.

Täällä Madridissa päivät kulkee ohi aina ihan sekunnissa ja sitten illalla nukkumaankäydessä sitä miettii, että mitäs sitä tulikaan tänään nähtyä. Jo yhdellä työmatkalla voi nähdä jos jonkinmoista kulkijaa, siinähän menee ihan pää pyörälle! Oon nähnyt jonglöörausta (onpahan outo sana! jonglöööööraus) suojatiellä, vanhoja pariskuntia kävelemässä käsikynkässä (miten usein tätä näkee Suomessa?), kerjäläisiä kadulla (en vieläkään osaa sanoa kenelle antaisin rahaa ja kenelle en...). Ei nyt välttämättä niin tajunnanräjäyttäviä juttuja, mutta kuitenkin, täällä on ihmisiä ihan eri tavalla kun kotona Pohjois-Karjalassa (oh sherlock). Myös sunnuntaina ihmiset on liikkeellä! Mitäs mitäs. Voiko sunnuntain viettää muutenkin kuin masistelemassa tulevaa maanantaita?

Pastasalaattia, perunatortillaa, empanadaa ja auringonkukansiemeniä. Tein myös suklaakakkua, mutta se ei kyllä tässä näy. Huomatkaa, että haarukka on jo valmiina.

Tässä viikon aikana on tullut tehtyä vaikka mitä. Yhtenä päivänä kävin joogassa kämppiksen kaa yhdessä vallatussa talossa, semmoinen vähän hippendaalipaikka. Eihän miulla tietenkään ollut mitään joogamattoa mukana, vaan otin pyyhkeen alustaksi. Tunnin vetäjä antoi miulle sitten omansa kun huomasi ettei miulla ollut kunnollista ja otin sen sitten kiitollisna vastaan. Sitten paikan päälle tuli joku poika, jolla ei ollut mattoa tai pyyhettä mukana, joten vetäjä antoi miun pyyhkeen tälle jooga-alustaksi..! :D No, mikäpäs siinä, pesuunhan tuo pyyhe olisi joka tapauksessa tuon tunnin jälkeen mennyt. Tunti oli kyllä tosi kiva, espanjaksi tietysti, mutta muita apinoimalla selvisi ihan hyvin. Tais ne päällä seisonnat kyllä jäädä omalla kohdallani seuraavaan kertaan, ja koska sammakkoasentokin (huom. oma nimitys) päättyi naamalaskeutumiseen, parantamisen varaa on vielä.



Kesäviiniä, eli punaviiniä ja limonaadia. Mmm!

Täällä on oppinut kyllä olemaan joustava ja toteamaan, että läheskään kaikki suunnitelmat ei tosiaankaan onnistu. Onneksi aina on kaikelle olemassa vaihtoehto ja jos suunnitelmat ei onnistukaan, en mie nyt rauhallisia koti-iltojakaan kammoa (oikeastaan niitä kaipaa, koska täällä on menossa koko ajan). Pitää vaan ottaa siitä hetkestä kiinni jne.

Viime viikolla aloitin espanjan kielen opinnot AILMadrid-koulussa, ja tykkään tunneista kyllä tosi paljon! Meitä on ryhmässä vaan noin viisi, ja opettaja ei puhu meille englantia ollenkaan. Eilen aloin jopa miettimään, osaakohan hän ylipäätään englantia..! Mutta miusta se on vaan huippu juttu, koska sitten on pakko yrittää selittää espanjaksi kaikki kysymykset ja oppii siinä samalla. Parissa viikossakin täällä on kehittynyt tosi paljon, ja parin vuoden takaisen espanjan kurssinkin sanat palautuvat hiljalleen. Kahvilassakin osaan jo sanoa perusjutut - café con leche (maitokahvi), para llevar (mukaan), cuánto cuesta? (paljon maksaa). Keskusteluissakin ymmärrän suurinpiirtein mistä ihmiset puhuu.

Nooran ruokaposeeraukset, osa 1 - mansikkakausi on alkanut.
Toivottavasti en kyllästy niihn ennen kuin tulen Suomeen!

Koko ajan lista näkemättömistä nähtävyyksistä tai jutuista kasvaa vaan! Jo pelkästään täällä Madridissa on niin paljon nähtävää, mutta sitten kun ynnätään mukaan vielä koko muu Espanja niin huh huh, eihän tähän yksi pieni ihmiselämä tahdo riittää. Edelleen eksyn melkein joka päivä, varsinkin jos menen vähän "nooo kaipa tästä pääsee sinne myös"-asenteella. Mutta ei haittaa, eksyminen on hauskaa! Kunhan on ruokaa jos on nälkä. Senkin oon oppinut! Tengo hambre - Minulla on nälkä. Kerran kyllä sanoin vahingossa, että Tengo hombre, joka siis tarkoittaa että minulla on mies. Hah)



Vielä on paperinvalkoiset jalat tässä vaiheessa. Varmaan myös vielä kuukaudenkin päästä.  

Viime perjantai meni ekoissa Madrid-bileissä! Menin yhden toisen instiläisen kanssa miun kielikoulun "Noche los copas"-parteihin, joissa oli ihan mukavaa porukkaa, mm. 16-kesäinen brittipoika, jonka kanssa otettiin pari yhteiskuvaa ja heti se laitto ne Facebookkiin, haha. Varmaan kehunut kavereilleen miten iski Espanjassa parit chicat. Oli siellä sitten myös yksi pakistanilaislähtöinen brittimies, joka hengasi meidän kanssa ja kertoili vitsejä espanjaksi ja sanoi, että matkustaa mieluummin Ruotsiin kuin Suomeen, koska suomalaiset tytöt ovat niin rumia. Ja mie kun luulin, että tykkään brittihuumorista.

Ilta venyikin sitten parin kielikurssilaisen kanssa aamuun asti, ja madridilaiseen tapaan yö piti päättää aamuchurroihin. No onpahan nekin nyt maisteltu, ei kyllä mitään ultimaattista herkkua. Siis niin, sehän on vaan friteerattua taikinaa... :D Seuraavana päivänä suunnitelmissa oli mennä Toledoon, joka on noin tunnin päässä oleva pikkukaupunki, mutta jotenkin sitä nukutti mieluummin. No onhan tässä vielä aikaa..! Tosin tuntuu ettei tämä hääppönen kolmekuukautinen riitä yhtään mihinkään, mut katellaan se mitä keretään ja tuun vaikka sitten joskus takasin jos jää jotain näkemättä.

Palmupuiden katveessa, uijui!

Sunnuntai-iltapäivä Retirossa kämppisten ja instiläisten yms kanssa venyikin sitten semmoiseksi kevyeksi kuuden tunnin piknikiksi, ja oli tosissaan kiva että ei ollut mihinkään kiire. Innostuin auringosta sen verran, että unohdin lisäillä aurinkorasvaa ja paloin jaloista ja käsistä. Aina, aina...

 

No oli siellä muitakin puita. Kesäfiilis!

Tuoreita hedelmiä täältä saa, ja ne on tosi hyviä! Kuulemma Valencian appelsiinit on kaikkein parhaita, ja niitä oonkin vetänyt ihan olan takaa. Ruisleipää ei oo vielä ikävä, eikä Turun sinappiakaan, vaikka siskonlapset sitä tosi houkuttelevasti yrittivätkin Skypessä esitellä.. :D

  

Nooran ruokaposeeraukset, osa 2 - tuore ananas (piña) on muy bueno.

Huomenna ois lähtö pääsiäisloman roadtripille! Vähän sekalainen seurakunta meitä on lähdössä matkaan, sellanen mukava viiden hengen porukka. Neljä päivää meinattiin kierrellä etelä-Espanjassa, nyt kun siellä vielä on siedettävän lämmintä. Merta odotan kaikkein eniten, ja lisäksi niitä pääsiäisperinteiden mukaisia suippohattuja, jotka kävelee kadulla kulkueena. Etelä-Espanja on kuulemma aika uskovaista väkeä, joten siellä saattaa olla astetta laajemmat pääsiäiskemut kuin täällä päin. Jännittää!
(en taas ymmärrä miksi teksti tulee noin isolla. Blogger, ¿qué pasa?)

Ps. Seuraa blogiani Bloglovinin avulla