Hola, amigos!

Piti tehdä ennen lähtöä sellainen "Hei olenpas tässä nyt lähdössä Madridiin"-postaus mutta opinnäytetyö oli toista mieltä ja vei röyhkeästi kaiken aikani. Joten tämä on nyt sellainen "Hei, olenpa tässä nyt Madridissa"-postaus.

Tarkoituksena on siis viettää kolme kuukautta plus vähän päälle täällä Espanjassa, jonne oon päässyt työharjoitteluun Madridin-instituuttiin. Tänne hain ja tänne pääsin, enkä voi lopettaa hämmästelyä siitä, miten helposti asiat on sujunut. Yleensä jo lähtö on ollut suhteellisen vaikeeta kun melkein jokaisella vähän pitemmällä ulkomaanmatkallani joku on ollut sairaana ja on ollut alituinen huoli päällä. En oo myöskään hirveästi aiemmin matkustanut ihan yksinäni ulkomailla (no kesällä olin jopa yhden yön Gdanskissa, wooow), joten jännitin vähän miten vaihto Tukholmassa onnistui - eka kone oli vielä myöhässä, mutta onneksi kerkesin kuitenkin Madridin koneeseen ja löysinpä vielä oikean bussinkin, jolla tulla koto-bussipysäkille! Ei voi olla totta.

Minihuone ja uusi asukas. Villasukat on pakollinen varuste, mielellään myös kaksi villapaitaa.

Vastassa oli kämppis M, jonka kanssa käytiin vielä illalla syömässä paikallisessa... syömäpaikassa. No ei se ravintolakaan ollut, sellainen kahvilatyyppinen josta sai vähän kaikenlaista! Otettiin perunamunakasta (tortilla de patatas!), minipaprikoita (pimientos! oli aika suolasia mut ihan jees) ja enpanadaa eli sellaista tonnikalapiirasta, ja pikkasen viiniä lisäksi. Kylkiäisenä tuli vielä perunasalaattia ja patonkia. Täytyy kyllä sanoa, että ei täällä ainakaan nälkä pääse yllättämään mikäli mätöt on jatkossa yhtään samansuuntaisia. Tai samanhintaista! Tässä kotikadun varrellakin on aika monta herkkukauppaa - vähän turhankin lähellä, sanon minä. Damn you, kuorrutettujen donitsien kutsu!

Eka itsekokkaama ateria, yllättävä yhdistelmä eli pastaa ja tomaattikastiketta. Kaasuhellan käyttö piti opetella uudestaan Kyproksen vaihtoajan jälkeen. Juomana varsin omituista maitomehua. Pitää juoda se äkkiä pois kun on aika...mielenkiintoisen makuista...!

Tässä nyt vähän tällaisia satunnaisia asioita, joita ponnahti mieleen. Tänään kävin jo instituutilla sekä itsekseni kaupungilla hummaamassa, ja osasin jopa kotiin! Metrolla. No, matka tyssäsikin sitten ulko-ovelle, jossa kohtasin yleisen ongelman, jonka nimi oli miksi-ovet-eivät-aukene-Nooralle. Onneks oli olemassa naapurimies, joka aukaisi etuoven, ja kämppikset, jotka aukaisivat kotioven. Huh.

Blogin ulkoasu muuten muuttuu vielä. En oo vaan jaksanu/kerenny panostaa (ks. kohta opinnäytetyö). Se on vähän aina kun on ulkomailla, tulee vähän huono omatunto siitä, jos jumittaa koneella eikä ole ulkona ottamassa jokaisesta hetkestä kaikkea irti. Mutta hemmetti, enhän mie Suomessakaan koko aikaa ole käyttämässä jokaista sekuntiani hyödyksi esim. keksimällä lääkettä AIDS:iin (koska tämähän olisikin erittäin todennäköistä)!

Adíos!