LO SIENTO, HABLO SÓLO UN POCO DE ESPAÑOL

(Täytekuvat viimesunnuntaiselta piknikiltä Retirossa. Nyt kyllä tässä tulee vähän semmoinen kuva että en tee täällä muuta kuin vaan lekottelen puistoissa päivät pitkät, mutta en usko että ketään kiinnostaisi "hei istun tässä koneella 8 tuntia päivässä, jee"-kuvat..!)

Hola!

Otsikon lausetta oon käyttänyt täällä kaikkein eniten - Anteeksi, puhun vain vähän espanjaa. Instituutillakin jos menen aukaisemaan ovea (täällä käy aina välillä vieraita) ja ne alkavat pulputtaa jotain espanjaksi, niin kuuntelen ensin kohteliaasti kunnes ovat sanoneet asiansa loppuun, vastaan sanomalla kyseisen lauseen, ja haen pomon paikalle. Huoh.

Kuitenkin, asiaan.

Täällä Madridissa päivät kulkee ohi aina ihan sekunnissa ja sitten illalla nukkumaankäydessä sitä miettii, että mitäs sitä tulikaan tänään nähtyä. Jo yhdellä työmatkalla voi nähdä jos jonkinmoista kulkijaa, siinähän menee ihan pää pyörälle! Oon nähnyt jonglöörausta (onpahan outo sana! jonglöööööraus) suojatiellä, vanhoja pariskuntia kävelemässä käsikynkässä (miten usein tätä näkee Suomessa?), kerjäläisiä kadulla (en vieläkään osaa sanoa kenelle antaisin rahaa ja kenelle en...). Ei nyt välttämättä niin tajunnanräjäyttäviä juttuja, mutta kuitenkin, täällä on ihmisiä ihan eri tavalla kun kotona Pohjois-Karjalassa (oh sherlock). Myös sunnuntaina ihmiset on liikkeellä! Mitäs mitäs. Voiko sunnuntain viettää muutenkin kuin masistelemassa tulevaa maanantaita?

Pastasalaattia, perunatortillaa, empanadaa ja auringonkukansiemeniä. Tein myös suklaakakkua, mutta se ei kyllä tässä näy. Huomatkaa, että haarukka on jo valmiina.

Tässä viikon aikana on tullut tehtyä vaikka mitä. Yhtenä päivänä kävin joogassa kämppiksen kaa yhdessä vallatussa talossa, semmoinen vähän hippendaalipaikka. Eihän miulla tietenkään ollut mitään joogamattoa mukana, vaan otin pyyhkeen alustaksi. Tunnin vetäjä antoi miulle sitten omansa kun huomasi ettei miulla ollut kunnollista ja otin sen sitten kiitollisna vastaan. Sitten paikan päälle tuli joku poika, jolla ei ollut mattoa tai pyyhettä mukana, joten vetäjä antoi miun pyyhkeen tälle jooga-alustaksi..! :D No, mikäpäs siinä, pesuunhan tuo pyyhe olisi joka tapauksessa tuon tunnin jälkeen mennyt. Tunti oli kyllä tosi kiva, espanjaksi tietysti, mutta muita apinoimalla selvisi ihan hyvin. Tais ne päällä seisonnat kyllä jäädä omalla kohdallani seuraavaan kertaan, ja koska sammakkoasentokin (huom. oma nimitys) päättyi naamalaskeutumiseen, parantamisen varaa on vielä.



Kesäviiniä, eli punaviiniä ja limonaadia. Mmm!

Täällä on oppinut kyllä olemaan joustava ja toteamaan, että läheskään kaikki suunnitelmat ei tosiaankaan onnistu. Onneksi aina on kaikelle olemassa vaihtoehto ja jos suunnitelmat ei onnistukaan, en mie nyt rauhallisia koti-iltojakaan kammoa (oikeastaan niitä kaipaa, koska täällä on menossa koko ajan). Pitää vaan ottaa siitä hetkestä kiinni jne.

Viime viikolla aloitin espanjan kielen opinnot AILMadrid-koulussa, ja tykkään tunneista kyllä tosi paljon! Meitä on ryhmässä vaan noin viisi, ja opettaja ei puhu meille englantia ollenkaan. Eilen aloin jopa miettimään, osaakohan hän ylipäätään englantia..! Mutta miusta se on vaan huippu juttu, koska sitten on pakko yrittää selittää espanjaksi kaikki kysymykset ja oppii siinä samalla. Parissa viikossakin täällä on kehittynyt tosi paljon, ja parin vuoden takaisen espanjan kurssinkin sanat palautuvat hiljalleen. Kahvilassakin osaan jo sanoa perusjutut - café con leche (maitokahvi), para llevar (mukaan), cuánto cuesta? (paljon maksaa). Keskusteluissakin ymmärrän suurinpiirtein mistä ihmiset puhuu.

Nooran ruokaposeeraukset, osa 1 - mansikkakausi on alkanut.
Toivottavasti en kyllästy niihn ennen kuin tulen Suomeen!

Koko ajan lista näkemättömistä nähtävyyksistä tai jutuista kasvaa vaan! Jo pelkästään täällä Madridissa on niin paljon nähtävää, mutta sitten kun ynnätään mukaan vielä koko muu Espanja niin huh huh, eihän tähän yksi pieni ihmiselämä tahdo riittää. Edelleen eksyn melkein joka päivä, varsinkin jos menen vähän "nooo kaipa tästä pääsee sinne myös"-asenteella. Mutta ei haittaa, eksyminen on hauskaa! Kunhan on ruokaa jos on nälkä. Senkin oon oppinut! Tengo hambre - Minulla on nälkä. Kerran kyllä sanoin vahingossa, että Tengo hombre, joka siis tarkoittaa että minulla on mies. Hah)



Vielä on paperinvalkoiset jalat tässä vaiheessa. Varmaan myös vielä kuukaudenkin päästä.  

Viime perjantai meni ekoissa Madrid-bileissä! Menin yhden toisen instiläisen kanssa miun kielikoulun "Noche los copas"-parteihin, joissa oli ihan mukavaa porukkaa, mm. 16-kesäinen brittipoika, jonka kanssa otettiin pari yhteiskuvaa ja heti se laitto ne Facebookkiin, haha. Varmaan kehunut kavereilleen miten iski Espanjassa parit chicat. Oli siellä sitten myös yksi pakistanilaislähtöinen brittimies, joka hengasi meidän kanssa ja kertoili vitsejä espanjaksi ja sanoi, että matkustaa mieluummin Ruotsiin kuin Suomeen, koska suomalaiset tytöt ovat niin rumia. Ja mie kun luulin, että tykkään brittihuumorista.

Ilta venyikin sitten parin kielikurssilaisen kanssa aamuun asti, ja madridilaiseen tapaan yö piti päättää aamuchurroihin. No onpahan nekin nyt maisteltu, ei kyllä mitään ultimaattista herkkua. Siis niin, sehän on vaan friteerattua taikinaa... :D Seuraavana päivänä suunnitelmissa oli mennä Toledoon, joka on noin tunnin päässä oleva pikkukaupunki, mutta jotenkin sitä nukutti mieluummin. No onhan tässä vielä aikaa..! Tosin tuntuu ettei tämä hääppönen kolmekuukautinen riitä yhtään mihinkään, mut katellaan se mitä keretään ja tuun vaikka sitten joskus takasin jos jää jotain näkemättä.

Palmupuiden katveessa, uijui!

Sunnuntai-iltapäivä Retirossa kämppisten ja instiläisten yms kanssa venyikin sitten semmoiseksi kevyeksi kuuden tunnin piknikiksi, ja oli tosissaan kiva että ei ollut mihinkään kiire. Innostuin auringosta sen verran, että unohdin lisäillä aurinkorasvaa ja paloin jaloista ja käsistä. Aina, aina...

 

No oli siellä muitakin puita. Kesäfiilis!

Tuoreita hedelmiä täältä saa, ja ne on tosi hyviä! Kuulemma Valencian appelsiinit on kaikkein parhaita, ja niitä oonkin vetänyt ihan olan takaa. Ruisleipää ei oo vielä ikävä, eikä Turun sinappiakaan, vaikka siskonlapset sitä tosi houkuttelevasti yrittivätkin Skypessä esitellä.. :D

  

Nooran ruokaposeeraukset, osa 2 - tuore ananas (piña) on muy bueno.

Huomenna ois lähtö pääsiäisloman roadtripille! Vähän sekalainen seurakunta meitä on lähdössä matkaan, sellanen mukava viiden hengen porukka. Neljä päivää meinattiin kierrellä etelä-Espanjassa, nyt kun siellä vielä on siedettävän lämmintä. Merta odotan kaikkein eniten, ja lisäksi niitä pääsiäisperinteiden mukaisia suippohattuja, jotka kävelee kadulla kulkueena. Etelä-Espanja on kuulemma aika uskovaista väkeä, joten siellä saattaa olla astetta laajemmat pääsiäiskemut kuin täällä päin. Jännittää!
(en taas ymmärrä miksi teksti tulee noin isolla. Blogger, ¿qué pasa?)

Ps. Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Sushia, puistokävelyä ja kiimaisia madridilaisia

(Nyt on kyllä aika iltalehtimäinen otsikko, sori vaan! Mutta oli ihan pakko.)

Sunnuntaina menin käymään Parque del Retirossa eli näin suomalaisittain käännettynä Retiropuistossa, joka on aikamoinen jättiläinen - kävelin siellä rauhassa semmoiset parisen tuntia, enkä silti kerennyt katsoa koko puistoa läpi! Nyt täällä on alkanut aurinkokin paistaa, ja eilen pystyi ekaa kertaa olemaan ilman pitkähihaista - oi onnea!

 

Vähän päälle pari kilsaa tuonne oli matkaa, mutta se meni ihan leppoistasti kävellen ja ihmetellen. Mummot ja papat oli sunnuntaikävelyllä ja puistoon kun pääsi, niin sinne oli lähtenyt melkein kaikki madridilaiset! Tuo on kyllä ihan täydellinen piknik-paikka, ja vaikka siellä onkin ihan pipona porukkaa niin silti siellä näytti olevan tilaa kaikille. Iso puisto, sanon taas!

Vihreetä on.

Geometrinen puistoalue (no oli sillä varmaan joku hieno nimikin). Oli kyllä niin pölkkyä pensasta että huh huh! Vatupassillako vai millä lie mitattu.

Ho ho ho.

Mieki haluun rullaluistelee! On miulla kyllä Suomessakin rullaluistimet ja oon niillä mennyt ehkä öö, kaks kertaa? Hups!

Viitaten otsikkoon - Retirossa olivat eksyneet myös kaikki rakastavaiset, sillä mikäpä se olisikaan parempaa kun lekotella ja ottaa vähän siestaa oman kullan vieressä nurtsilla. Aikamoiset imuttelusessiot tuli myös todistettua. Ihan selkeesti kevättä rinnassa madridilaisilla, kyllä!

Romanttinen iltapäiväkävely, ah (ja joku stalkkeri takana heti ottamassa kuvaa).

Puistossa on kans tuommonen tekojärvi, johon voi mennä soutelemaan tollasella veneellä. Siellä oli myös jäätävän kokoisia kaloja jotka söi ihmisten heittämää leipää ja sukelsi taas pinnan syvyyksiin. Eniten kuitenkin nauratti tuota tekojärvenplänttiä kiertävä jokilaiva...! Siis... Jos tuon järven voi itsekin kiertää kävellen, mitä uutta se laivassa oleminen antaa? Varsin hassua.

Alfonso kolmashan se siinä pönöttää, pariskunta katselee.

Saan jotain kiksejä näistä siluettikuvista. Niitä on vaa niin kiva ottaa.

Solero-jäätelöllä mentiin. Parasta.

Minnikin oli puistossa.

Ja pulu.

Koska olin yksin liikkeellä, enkä viittinyt pyytää ketään ottamaan itsestäni kuvaan, niin piti tyytyä selfieisiin ja teinimäisiin tennarikuviin. Pitää kyllä mennä uudestaan tuonne, ehkä valokuvaajan kanssa sitten, hoho. Jäi myös näkemättä kristallipalatsi!

#selfie ft.heinähattu ja villasukkahousut, joissa tuli liian kuuma.

Lauantai ja sunnuntai meni lähinnä loikoillessa - lauantaina kävin kyllä Berliinipuistossa, mutta sieltä ei tullut niin päräyttäviä kuvia joten jääköön ne nyt tältä kertaa.

Kotimatkalla. Rakastan näitä parvekkeita ja värikkäitä taloja täällä!

Lounaaksi tehtiin kämppisten kanssa sushia, om nom!

En tiennyt, että susheihin voi laittaa myös pähkinää ja munakasta! Oli erikoista, mutta tosi hyvää!

Huomenna on suuri päivä, koska aloitan espanjan kielen opinnot! Olis voinut tietysti ottaa jonkun kansalaisopiston kurssin ennen kuin tänne tuli (luotin ehkä turhan paljon kahden vuoden takaisiin opiskeluihini ja Serrano-perheen sanastoon), mutta kun en ollut niin fiksu, niin opiskellaan nyt sitten. Jos sitä vähän motivoisi se, että osaisin sanoa kaupassa muutakin kuin "Si" ja "Gracias". Lauantaina kävin kyllä hienon keskustelun 2-vuotiaan pikkutytön kanssa puistossa, se sanoi miulle että "Hola!" ja sitten osoitti kauemmaksi johonkin pöytään ja huudahti "Papa!". Taisin vastata myös, että "Hola!" ja "Si!". Siis vau, ihan oikea keskustelu paikallisen kanssa! Eli tällä hetkellä miun espanjan kielen taso on siinä 2-vuotiaan tasolla. Tästä ei kyllä pääse kuin ylöspäin.

Ensimmäisten päivien pöhinää

(nyt arvostusta kehiin hei - kirjotan tätä espanjalaisella näppäimistöllä, jossa pitää painaa kolmea nappia ennen kun saa ä:n tai ö:n! Paljon on uurastettu siis tämänkin postauksen eteen!)

Buenos dias! 

Kappas, se on ensimmäinen työviikko melkein jo ohi. Oon kerennyt sen kirjojen yö-kutsun lisäksi aloittaa kans yhden esitteen tekoa. Vektorien vääntöä ja värimaailman suunnitteluja, oh la la! On ollut siis kivaa, vaikkakin esimerkiksi sen kutsun kanssa aina kun teki jotain, se piti lähettää myös muille pohjoismaille ja kaikilla on tietysti oma mielipide siitä miltä lopputuloksen pitäisi näyttää. Montaa ihmistä pitäisi osata miellyttää!

Kappas, Madridissakin voi olla huono sää.

Toissapäivänä töistä lähtiessä taivas purkautui kivasti ja alkoi satamaan vettä ja rakeita. Joten karkasin kahvilaan. Pitäis varmaan opetella jotenkin nämä espanjalaiset tavat, kun en oo oikein ikinä varma että pitääkö se kahvi ensin tilata ja sit mennä odottelemaan pöytään? Ja kahvihan maksetaan sitten vasta sen jälkeen kun sen on juonut. Kiireessä ei mitään cappuchinoja täällä ryypätä, jos on kahvilassakin paljon porukkaa niin sen laskunkin saamisen kanssa voi kestää..!

It´s raining balls!

Yritin samana päivänä saada uuden puhelinliittymän, jossa jopa voisi olla netti, jotta voisin ehkä päästä WhatsAppiin ja aloittaa instagrammauksen. Ka eipä käynytkään laatuun kun ei ollut henkilötodistusta mukana. Onneksi shoppailu piristi ankeaa sielua. No piti miun oikeestikin käydä ostamassa jotain lämmikettä kun sisällä on tosiaan aika kylmä (yhtenä päivänä hengailin kahdessa villaneuleessa ja fleecepeitossa kämpillä, jee), joten ostin maailman ihanimman (pinkin) hupparin ja kukkakalsarit. Kyllä näillä pärjää! Täällä on kyl ihan liikaa kauppoja, tässähän menee ihan sekasin kun kaikki kaupat pursuaa kukkahamosia ja kaikkea kivaa.

Tänään miulla on työvuoro yliopistolla, täällä on tämmönen Suomi-toimisto jonne ihmiset voi tulla kysymään, jos heillä on jotain askarruttavia kysymyksiä esimerkiksi Suomen jääkarhupopulaatiosta tai iglujen sisälämpötilasta. Tai sitten täällä on vaan noin miljoona esitettä eri kouluista (järjestelin ne hienosti paikkakunnan mukaan, oma koulu on tietysti nyt hyvin näkyvillä) ja voin kertoilla ammattitaitoisesti mm. omasta ammattikorkeakoulustani. Kuulemma täällä ei ikinä käy ketään, eikä ihme, sillä tää on ehkä kaikkein syrjäisin paikka koko yliopiston kampuksella. Jee.

Jonkun yliopistorakennuksen ulkokoristelut.

Oon hämmästyny miten hyvin oon oppinut käyttää metroa. No on se vähän ollu kyllä pakkokin, kun tänne yliopistollekin on joku 6 km matka. Ikävä miun pyörää, sillä vois helposti polkaista vaikka minne! Madrid ei oikein kyl ole suunniteltu pyöräilyyn - siltipä oon nähny kun jotkut hullut pyöräilee tuolla autojen seassa ihan pokalla. Woah!

Villiä menoa palikkatietokoneen kanssa!

Viikonloppu on vielä vähän auki, tänään ehkä mennään salsaamaan kämppisten kanssa ja sunnuntaina haluisin ehkä käydä Retiro-puistossa hengailemassa. Täällä on myös älyttömästi tuoreita hedelmiä (eilenkin ostettiin korillinen mansikoita 2,5 eurolla! Om nom!), joten vois pyöräyttää niistä vaikka jonkun piirakan. Tie kämppisten sydämiin käy vatsan kautta, hoh hoo.

Adíos, amigos!

¿Qué? ¿Qué?

Koska mie oon vakaasti päättänyt, että kerran sitä nyt täällä Espanjassa näinkin pitkään ollaan, niin täällähän sitten myös opiskellaan sitä espanjan kieltä. Edellinen espanjan kurssi on käyty pari vuotta sitten, ja vaikka mokoma kestikin sen puolisen vuotta, on suurin osa asioista autuaasti uinumassa jossain aivojen pimeissä onkeloissa. 

Eilen sitten suuntasin kohti kielikoulua ja tein siellä kielikokeen, jossa testattiin miun espanjan kielen taitoja. Opettajiin kysymyksiin vastasin lähinnä, että "¿Qué? ¿Qué?" - osasin kyllä hienosti takellellen artikuloida, että olen töissä Espanjassa, jes! Kirjalliseenkin osuuteen vastasin puoliksi munkilla, joten nollatasolta aloitetaan siis. No jos se espanja alkaisi sieltä takaraivosta heräilemään pienen kertailun jälkeen. Kurssi alkaa toivottavasti ensi viikolla, haluisin päästä nyt äkkiä oppimaan! Ja kun täällä ei ole työharjoittelun jälkeen iltaisin mitään varsinaista elämää (huom. vielä), siellä sitten myös tutustuisi uusiin tyyppeihin, ehkäpä! Täällä vaan on niin paljon kaikkea niin ei pysty valitsemaan että minne menisi!

Suloinen Petit appetit-kahvila kielikoulun läheisyydessä! Ihanat tuolit ja liitutaulumenut <3

Ei oo kovin kummoinen kuva mutta se oli hyvä hetki. Kahviloissa on vaan niin kiva hengata ja pohdiskella syntyjä syviä.

Eilen siis kuljeskelin silmät pyöreänä kaupungilla ihmettelemässä Gran de Viaa (jonkinlainen pääkävelykatu ((siellä voi harrastaa vaan pääkävelyä hahahahaha joo joo hiljaa aivot)) täällä) ja vähän shoppailemassa myös. Ostin vaaleat farkut ja hiuslakkaa, joka olikin sitten muotovaahtoa. Mie käytin viimeks muotovaahtoa varmaan vuosi sitten, että saa tulla hakemaan pois jos kuka haluaa! 

Kaikissa kaupoissa tuntui kyllä olevan aika samat vaatteet, keveitä kukkakuvioisia kesäpaitoja ja näin ainakin kolmessa paikassa farkkusortsit, joissa pitsikoristukset. Että tässäpä viimeisimmät muotituulahdukset Madridista!

Siisti seinämaalaus

Eilen illalla mentiin kämppisten kanssa kattomaan Wes Andersonin supersiisti elokuva The Grand Budapest Hotel - oli joku tarjous, ja leffa makso 2,90 euroa!!! Sinne pääseminen oli kyllä aikamoista - oltiin kaikki eri puolilla Madridia, ja mie N:n kanssa lähdin kämpältä aivan liian myöhään liikkeelle ja myöhästyttiin ensimmäisestä metrosta. Kun viimein päästiin metroon, siellä oli haitarinsoittaja, joka piti silmäpeliä meidän kanssa (kattelin kyllä ite ujona seiniä) ja soitti "Oi niitä aikoja", kappas. Luultavasti se on Espanjassa joku O los mios tai mitä liekään. No, kuitenkin, meidän piti vielä kysyä parilta paikalliselta missä se leffateatteri ylipäätään on, ja juostiin tuhatta ja sataa Prinsessa-teatterille. Siellä kävi ilmi, että oltiin suunnilleen kaikki myöhässä, mutta päästiin kuitenkin paikan päälle 10 minuuttia myöhässä. Ja leffa oli ihan hullu, mutta huippu! Varsinainen silmäkarkki (eye candy :D), ja miten tuollanen määrä laatunäyttelijöitä on saatu ynnättyä samaan leffaan? Olipahan muuten ensimmäinen kerta elämässäni kun tiesin ennen elokuviin menoa vaan elokuvan nimen, enkä mitään muuta.

Patsas, joka vinkkasi miulle silmää, woah ;D En ymmärrä miten tuo kello voi olla tuossa rinnassa tuolleen...!

Joku kävelykatu ja KUKKIA PUUSSA! Primavera eli kevät on täällä kyllä.

Tänään oli miun eka työpäivä. Osasin mennä metrossa taas ihan ite ja muistin jopa reitin paikan päälle! Alkaakohan miun sisäinen GPS vihdoinkin toimimaan..? Siellä oli kahvia (ei kovin kummoinen juttu yleensä, mutta täällä kämpillä on vaan pikakahvia) ja kirjastossa Muumeja espanjaksi ja sain ensimmäisen työtehtävän, tehdä kutsun parin viikon päästä tulevaan Kirjojen yö-tapahtumaan (Noche de los libros!). Kutsuhan oli siis espanjaksi, kuin myös Illustrator, mikä teki työskentelystä aika mielenkiintoista..! Onneksi kuitenkin pikanäppäimet on samoja, mutta jotkut perusefektit oli vähän vaikeita löytää (kulmien pyöristäminen espanjaksi??). Mut kyllä se tästä lähtee vielä!

No niin Palomiehet ilman rajoja, mikä olisi tarpeeksi uskottava fontti tähän meidän paloauton kylkeen?
No Comic Sans MS tietenkin!

Tänään oli taas ongelmia oven kanssa, tai oikeastaan kun olin avaamassa alaovea, miun taakse tuli joku 8-vuotias tyttö, joka jäi siihen odottelemaan että sain sen oven auki. Ramppikuumehan siinä iski ja lopulta sen tytön piti sitten aukasta miulle se ovi. Hohhoijaa sanon minä. Eipä sitten se kotiovikaan auennut, mutta onneksi on kämppikset kotona. Ja vasta eilen illalla harjoiteltiin ja meni ihan hyvin! En uskaltanut sitten illalla lähteä kauppaankaan kun pelkäsin etten pääse takaisin sisälle... :D No jos pastasta, paprikasta ja kesäkurpitsasta ihan kelpo illallinen irtoaisi. 

Nää kaikki tän postauksen kuvat on sitten otettu miun Olympos-pokkarilla, ja alkaa pikku hiljaa turhauttaa kun pitää ottaa miljoona kuvaa yhdestä kahvista kun kaikki tärähtää, vaikka ikkunasta tulee valoa vaikka millä mitalla. Ihan kelvollisiahan noista sitten sai pienellä muokkauksella, mutta silti... Yritän kovasti uskoa sen toimivuuteen, mutta välillä tuntuu että se itekin on vaan lakannut yrittämästä (joo ostin sen tässä kuukausi takaperin, hyvä aika eläkkeelle siis). On miulla sit kyl kans järkkärikin mukana, mutta sitä en taas viiti raahata mukana kaikkialle.